Olen palanut. Kesä ihanine muistoineen on väistynyt syksyn tieltä.
Luontoon on palanut kaikki kauniit syksyn värit. Värien myötä ehkä minäkin virkistyn ja postaan tätä blogia vireämmin tästä lähtien. Myönnän laiskuus on vallannut minut ja en ole saanut aikaiseksi. Nyt tuli muutos ja siihen myös vaikutti se, että kameran ja tietokoneen välinen johtokin oli taas hukassa ja nyt tuo puuttuva palanen löytyi.
Puolen vuoden työrupeama on takana. Työttömyys on syvältä. Edessä näkymätön tulevaisuus. Tietämättömyys tulevasta. Suunnitelmat tuelvaisuudesta tietyllaisella paussilla. Tavoitteena ja haaveena on työllistyminen ja takaraivossa paine työllistynkö, kelpaanko. Monet sanoo, että lepää ja anna lapsille aikaa. Annanhan minä, mutta omatunto soimaa ja minut on luotu töihin. Työ on elämän suola ja sen tekemisestä minä nautin. Nyt seison lautalla jonka reunat on irti rannasta. Naruja on heitelty eri tahoille toive on, että joku minut nappaa. Kyllä minä pääsen on vain luotettava.
Syksy on tullut myös kotiin. Väriä sitä tarvitsee arjen harmaan sekaan keltaista, oranssia
Valkon kanssa on käyty metsässä, voi sitä koiran iloa ja metsää hajuineen.
Mustikkasato ei ollut suuren suuri, mutta yritystä oli
Tälläinen kallo metsästä löytyi.
Ensimmäiset sukat tälle syksylle on kudottu. Minun ekat Olgat. Purin ja kirosin ja purin, mutta lopulta onnistuin. Lankoinen 7 veikka polaris. Nämä on minun ruskasukat.
Mukavaa sunnuntaita ja alavaa viikkoa.
