METTÄSSÄ VALKON KANSSA
Pitkästäaikaa lähimä Valkon kanssa mettään. Kaunein ruskan väriloisto jäi Valkon juoksun jalkoihinm, mutta mettä on mettä. On se mukava kattoa tuota ommaa karvaturrikkaa, kun se onnellisena kirmailee pitkin metikkoja ihan vapaana. Välillä se häipyy näkyvistä, mutta kuitenkin ja onneksi käy välillä tarkistamassa missä se emäntä luurailee. Otin kameran mukkaan ja aattelin. että saan ikuistettua tänne nuita kuvia.
Kätevä emäntä ois ottanu astian mukhaan ja keräny puolukoita.
Emäntä vois oppia kuvvaahmaan vähän paremmin, ko korvia ei näy.
Joku muu on ehtiny ennen meitä tänne. Tämä on aivanko pienen menninkäisen paratiisi.
Voimauttava mettä. Taas huomaan miten hyvän energian mettästä saa. Mie olen aina ollu semmonen lähiön leidi, mutta nyt tämän Valkon myötä mettä on alkanu vetähmään puoleensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti