Karvanen kaveri Valko

Iltaa se on joskus semmonen mithään saamaton päivä ja silloin ei oikein tiä mitä tekis. Mikhään ei oikein nappaa ja ei vain saa alettua hommiin. Mie mietiskelin, että mitähän mie tännekki kirjotan. No mie aattelin, että mie tuosta Valkosta ko se täytti tässä 2-vuotta. Meän karvanen kaveri. 

No ei se ole helppoa silläkhään. Vuen vaihteen alussa alko jumalaton karvanlähtö. Muutenhan tuosta ei paljoa karvaa lähe, mutta ko se sille alkaa niin kyllä sitä irtoaa ja reilusti. Sitä tuntuun, että on joka paikassa. No siitähän se tuo karvanlähtöki kerto, että kohta se alko juoksun ja sitä jouvuima remmilenkile. Oli sitä ennen vähän kärttynenki ja jotenki riehnanen vissiin hormoonit silläki jyllää. 

Lonkkakuvissaki kävimä ja voi vitsi C/C olit lonkat. Ei niin hyvät, mutta ei ihan surkeatkaan. En tie sitten miten vaikutti ko tuo juoksu oli niin lähellä.

Samojedi on pitkäturkkinen ja minusta turkki on mahtavan pehmeä. Turkin hoito oli mulle kyllä semmonen mitä mie mietin ihan tosissaan jaksaako sitä hoitaa, mutta ei paha.  Kerran viikossa ko kehtaa turkin harjata ja joskus kammata niin se on siinä. Tietenki se tämä karvanlähtö on asia erikseen silloin mie harjailen ja kampaan sitä tiheämpään. Eihän se siittä kampaamisesta niin perusta vähän junkkuroipi vastaan. Karvoja mie ruukaan kerätä pussiin toivottavasti sille jonkinmoisen käytön keksin tai jospa sitä joku vaikka haluais itelle. Minusta Valkon turkki ei ole kovahoitonen. 

 

Turkissa on minusta yksi mahtava ominaisuus mitä mie en osanu aatella ennen samojedin hankintaa. Se ei haise ulkokoiralle vaikka se onki ulkonan. Tämän ne sannoo muukki sammari ihmiset. Valko on päivälä häkissä ja muutoin sisälä silloin ko mekki olema. Se ei tykkää sitten yhtään olla sielä haukkuuko syötti. Turkki ei haise minusta semmoselle ulkokoiralle. Samjedin tuntuu ja haisee hyvältä. Niin ne sannoo muukki. 

Hyvin se kestää lasten paijaamisen. Onhan se semmonen omapäinen koira ja toisihnaan mietin, ettän onko pässi koiran kropassa.. On se semmonen ja toisihnaan sille iskee se vietti, että häätyy käyä omatoimi lenkilä. Jotenkin nyt ko se on sen kaks vuotta täyttänyt niin olhaan menty etteenpäin. Mie olen sitä laiskasti kouluttanu, mutta ihan näppärä se tuo koira on.  Toisihnaan vaatii omistajalta semmosen ihan oman huumorintajun. Mie kyllä tykkään, että hyvä koira. On päiviä jolloin mie haluaisin, että niitä olis kaks ja päiviä, että kyllä se tässä yhessäki on. Mutta kuitenki aina mietin sitä, että koiralla sais olla omassa laumassa toinen samanlainen koira joka tavallaan ymmärtää sitä ja puhhuu sammaa kieltä. Se häätyy tuo kumppani saaha sammoihin ajatuksiin. 

Valko on meän lasten suosikki. Silloinko elämä ahistaa ja itkettä on yks joka lohuttaa