Jauhenmaksapihviä

Hyvvää huomenta tai hyvvää päivää. Niin kyllä se tästäki tullee hyvä päivä. Häätyy vain saada vire päälle ja tehdä jotain hyvää, josta tulee hyvä mieli. Huomata ympärillä oleva kauneus ja sukeltaa siihen. Valtsun kanssa kävimä aamula mettässä. Voiko mulla oli ollukki ikävä sen kenguruhyppyjä. Ja miten kävi koira irti ja kohta se laukkoo ko hullu ja loikkiiko kenguru. Voi mikä ilo ja elämän ihanuus. Joskus käy koiraa katteeksi, kun osaa ja pystyy tavallaan laukkoa niinsanotusti urut auki. 

Joskus se elämän ihanuus häätyy tuoda kaupasta kukkien tuomana. 

Toisinaan sen näkee ihan omassa mielessä tai silmien edessä harmaan arjen keskellä. 

No niin ja nyt sitten ruoan laittoon. 

Kyllä se ruoanlaittoki joskus on välineurheilua, mutta se oikeastaan tuntuu minusta mukavalta. Niin mie sitten menin kauppaan ja sieltä tämän lettupannun hain. No siinähän oli ajatuksena se, että alko tekheen mieli jauhenmaksapihvejä. Niitä tekkee mieli kerran vuessa. Tähän asti tuosta hommasta on selvitty ihan tuiki tavallisella paistinpannulla. Nyt ei. 

Ohje on mulla vanha ja se on peräisin Marttojen Penninvenyttäjän keittokirjasta. Kirjan olen nuorena tyttärenä hankkinu ja siinä on hyvät perusohjeet. 

Jauhenmaksapihvit

400 g jauhettuamaksaa

400g raastettua pottua raakaa

1 sipuli pieniksi silputtuna

1-2 kananmunaa

1-2 tl suolaa

valkopippuria

meiramia tai kirveliä

Ainekset sekaisin 

Ja sitten rasva tirisemään uudelle lettupannulle. Ja paistellaan pihvit kypsiksi

Kyytipojaksi elikkä kylkheen löökiä eli paistettuja sipulirenkaita pikku liraus siirappia ja ripaus suolaa sekaan ja hiljalleen paistettuja. Ei sovi unohtaa peruspottumuusia. 

Mukavaa alkanutta viikkoa. Piimäsuut ei jauhenmaksapihveistä perusta, mutta siitä huolimatta tarjoan tämän syksyisen ruoan heille kerran vuodessa. Saavat sen kestää. Voi sitä elämisen ihanuutta. 

Villasukat, kännykkäpussukka, pipo

Ihan vallan ihastuin näihin Olga sukkiin. Tein samanlaiset sukat myös tyttärelle.

Sukat kelpasi hyvin 

Ja samassa Olga-kuvion huumassa tuli kudottua kännykkäpussukka

Tyttö siihen halusi oma tekemän tupsun laittaa koristeeksi. Kaulan ympäri olevan hihnan letitin. 

Sitten tyttö ilmoitti, että haluaa pipon samaisella kuviolla.

Niin syntyi ehkä vähän nafti pipo pienen tytön toiveesta. Saapa nähä kuinka kauan nämä minun oma tekehleet vielä kelpaa. 

Lankoina mulla 7 veljestä yksi kerros valkoista ja kaksi kerrosta polarista oli näissä tytön villaisissa. Vähän se tuo villa pakkaa kutistahmaan päässä, mutta minkäs teet aito luonnon tuote ainaki melkein. 

Olgan perus ohje on aikuisen sukkaan tässä

Lankana seitsemän veljestä 

Luo silmukoita 56, minulla taitaa olla puikot kokoa 3 tai 3 1/2

Jaa silmukat neljälle puikolle ja kudo nurjaa kaksi kerrosta. Sen jälkeen kudoin vielä kierroksen oikeaa. 

Tästä alkaa sitten kuvio

Kudo 2 silmukkaa takakautta yhteen

4 silmukkaa oikein

langankierto

2 silmukkaa oikein

langankierto

4 silmukkaa oikein

2 oikein yhyteen

Seuraava kierros oikeaa ja taas kuviokierros. 

Eli joka toinen kierros kuvioa ja joka toinen oikeaa.

Kiitokset Arkimamman Arkiralli blogiin. Tästä pääset kurkkaamaan Arkimamman Arkiralli blogia ja alkuperäistä ohjetta.

Nyt loppu lanka ja mie häyn lähteä kauphaan hakkeen kerän lankaa. Leppossaa lauantaita.

Sukkapuikkojen pauloissa

Viikko on kulunut sukkapuikkojen pauloissa. 
Nyt ei tullut sukkia, vaan syntyi pipo. 
Mulla alkoi mieleen hiipua ajatus uuesta piposta. Sitten mie hoksasin, että senhän mie voisin kutoa itte. 
Kyllähän mie ittekseni mietin, että ossaisko sitä. Pitäs löytyä semmonen aika helppo ohje. 

No siitäpä ideaa googlettamaan.  Netti on täynnä hienoja ideoita. Löysin sieltä kumpulapipon ohjeineen. 

Ohje löytyi Pariton rasa blogista. Tästä pääset kurkkaamaan alkuperäiseen ohjeeseen. Sieltä löytyy paljon muutakin mukavaa käsityöläiselle. Kiitokset pariton rasa blogin pitäjälle hyvästä ja selkeästä ohjeesta. 

Mikä sattuma sekin, että olin hamstranu lankaa tarjouksesta  ja samasta väristä, kun pariton rasa oli omansa tehnyt. Tämä on melkein täydellinne kopio alkuperäisestä. Kiitos vielä ohjeesta. Olihan tämä aika helppo tehdä toki minä en niin kova ja hyvä kutoja ole, että tämän päivässä kutasin. Taisi mennä useampi ilta tämän kimpussa.

Tässäpä vielä kuvaa piposta millainen se olisi päässä. Pään virkaa toimittaa Valkon pallo. Ohjeella sai semmoisen aika mukavan niskapussin pipoon. Kumpulapipon nimeä tämä ohje kantaa yhtä hyvin se voisi olla ananas, kun muistuttaa tässä värissä isoa ananasta. Väritykseltään sopii hyvin syksyyn. Halloweenina taidan laittaa oman kurpitsan päähän. 

Kutomisen intoa syksyyn muillekin. 

Retkeilyä

Mitäs sitä tänhään tehtäs? No menemäkö methään? Kyllä Valko mukana tänhään menoissa ja tottakai reppuun on pakattu asian mukainen varustus. Syksy on aikaa jolloin ainaki mulla tekkee mieli mennä methään. Jotenki ihana se mettä maaginen. Vähän jänskättää onkohan mettässä karhu? No ainaki oma napakettu mukana pörön syöttinä. Olipa se riemukas retki tässä pieniä otoksia.

Ei ole laukussa leipää eikä piimää vaan. Retken kohokohta eväitten syöminen. Ja kyllä se valmisteluki on mukavaa, kun kohteena on jokin mukava juttu.  

Reppu selkhään ja menoksi. Pikkusen jänskätti seki, että löytyykhään se laavu täältä vai ei. 

Spurtteja ja kyllä hymyilyttää. Koira on kyllä onnellinen, kun saapii laukkoa ihan kunnolla. Kunnon spurtteja ja pölähyksiä. Välillä se katosi maisemista, mutta takaisin tuli. 

Ihminen on tehnyt tämänkin homman helpoksi. Hyvät oli opasteet ja löysimä perile.

Matkanvarrelta näimä lintupöntön

Savusieniä

Perillä kohteessa. Laavu ja tuli. Tuli on maaginen ja aina se savustaa juuri sinne päin missä olen. Läpilä on taipumus kärryyttää keppejä nuotiossa. Niinhän sitä ittekki tehimä kläppinä tuohustima. Mikäs sen mukavampaa ja tuliaisina savulle tuoksuvat vaatteet. 

Paistoima makkarat laavulla

Nyt on pakko kerjätä. Mieki haluan. 

Meän koira ei kerjää, mutta jostaki kumman syystä taito on hyvin hallussa ja sai haluamansa. 

Laavun alla on ihan hyvä käydä vähän kaivamassa

Jälkkäriksi kaakaota ja oli meilä keksiäki. 

Olipa kiva päivä. Mentäskö tänhäänki methään?

Hei Hei mukavan leppossaa sunnuntaita. Nauttikaa olosta ja tehkää tänhään mukavia asioita. Minusta sunnuntai on semmonen mukavien asoitten päivä. Silloin on mukava oleskella ja teheskellä asioita pienellä vahteella ja nauttia olosta. Mie taijan lähteä Valkon kanssa takapihan methään ja nauttia, kun kuura on peittänyt maan. Niin ja ulkona paistaa aurinko mikä kyllä lisää positiivista mielialaa heti monin kertaisesti.  

Juustosarvia

Aika harvoin tulee leivottua täytettyjä sarvia. Tällä kertaa tein kahden laisia. Puolet juustolla ja puolet salami-paprika-juustotäytteellä. Sarvet on oiva tarjottava illanistujaisiin, mutta myös helppo eväs, kun lähtee reissuun. 

Näiden sarvien alkuperäinen ohje on valion sivuilta, jonne pääset TÄÄLTÄ. Minusta tällä ohjeella tulee hyvän makuisia, pehmeitä ja helposti leivottavia sarvia. Sarvia tällä ohjeella tuli 32 kpl. Sarvethan voi täyttää oman maun mukaan ja mitä kaappien kätköistä löytyy.

Juustosarvet

4-5 dl juuston makuista makukermaa

(1 dl maitoa/vettä)

1 tuorehiiva

1 tl suolaa

2 tl sokeria

n. 12 dl vehnäjauhoja

100g sulaa voita

Lämmitä neste (5dl) kädenlämpöiseksi. Liota hiiva nesteeseen. Lisää nesteeseen kuivataineet ja sula voi. Vaivaa taikina. Itse teen taikinan koneella ja vaivaan niin kauan, että taikina alkaa irtoamaan kulhon reunoilta. 

Anna taikinan kohota puolisen tuntia.

Tällä välin valmista täyte. Minä tein puolesta taikinasta meetvursti-paprika-juustotäytteisiä.

Taisin laittaa viisi siivua metukkaa, palan paprikaa ja juuston kannikan. Pilkoin kaikki pieniksi ja sekoitin. 

Osaan laitoin pelkkää juustoraastetta ja sen suoraan pussista.

Jaa taikina neljään osaan ja pyöritä palloiksi.

Kauli pallo ympyrän muotoiseksi ja jaa kahdeksaan osaa. Täytä haluamallasi täytteellä.  

Kääri rullalle, anna kohota, voitele kananmunalla.

Paista uunissa 200*C n. 10 min. 

Juustosarvissa päällä juustoa ja metukkasarvissa ei mitään. Lapset tykkäsi juustosarvista ja metukkasarvet oli enemmän aikuisten makuun. 

OMENAPIIRAS

Minusta omenat on semmoinen syksyinen juttu. Vaikka kauppojen hedelmäosastolla on omenaa saatavilla läpivuoden, niin jotenkin tämän punaposkinen kaunis omena kuuluu syksyyn. 

Omenapiirakka onkin, joka syksyinen leivonnainen. Omenapaistos ihan yksinkertaisuudessaan on minun suosikki vaniljajäätelön kera. Nyt kuitenkin päätin yhdistää kolme asiaa tässä piirakassa. Muropohja, omenapaistos sekä muru. 

Vähän työhläämpi piirakka, mutta mie tykkäsin ja piimäsuillekin näytti maistuvan. 

Omenapiirakka

Pohja:

100g voita

1 dl ruokosokeria

1 muna

1 1/4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

1 tl leivinjauhetta. 

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää jokkoon kananmuna ja lopuksi kuivataineet. Taputtele taikina piirakkavuokaan tai irtopohjavuokaan halkaisija oli mulla 26cm. Irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperi muuten ei vuokaa tarvitse voidella.

Laita piirakka jääkaappiin odottamaan uunia.

Omentäyte

3-4 omenaa

1dl ruokosokeria

1 tl kanelia

Kuori ja pilkot omenat kattilaan .Lisää sokeri ja kaneli.

 Hauduta miedolla lämmöllä n. 5-10 min. Saa vähän jäähtyä.

Muru

50g voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 1/2 - 2 dl vehnäjauhoja

Lisää ainesosat kattilaan ja sekoita, niin kauan, että on semmonen murunen. Tämä osan voi tehdä myös nyppimällä. Itse tykkään tehä tämän kattilassa ei tarvi sotkea käsiä. Vähempiki murua riittäis, mutta mie tykkäsin, että tätä oli paljon. 

Nyt on kaikki osat valmiina. 

Esipaista piirakkapohjaa uunissa 200*C n. 10 min. 

Lisää piirakan päälle omenapaistos

Sitten vielä muru

 Ja ei muuta, kuin uuniin. Paista, kunnes kauniin värinen

Valmista tuli ei ihan vartissa, mutta kuitenkin.

Malta hetki 

Leikkaa pala ja kaveriksi pehmeää vaniljavaahtoa