PITÄISKÖ, TEKISINKÖ 

Moni asia vaatii pitkän aikomisen jotenkin kyllästyttää itessä semmonen piirre, että tulee vain aijottua ja aloittamisen alkaminen on haasteellista. Työttömänä huomaan passivoituvani ja jotenkin asioiden alkaminen vaatii kovasti voimia ja pönkittämistä, että pääsee alkuun. Kyllä asioitten lykkääminen on helppoa. Lasten vaatteita olen yrittäny myydä facebookin kirppareilla ja eihän ne sielä ole kaupaksi käyny. Tuskastuttava on odotella vaatenysäkkät nurkissä ja odotella,jos joku ilmottaa halua ostaa vaatteet. Monen aikomisen ja meinaamisen jälkeen minä tein sen veinki vaatteet paikalliseen hyvänteväisyys järjestölle pois nurkista. 

Päätin, että nyt on se hetki: Kassit peräkonttiin ja menoksi. Oli yllättävän helppoa eikä maksanu, kun vaivan ja alkamisen. Itelä jäi mieleen kutkuttamaan ajatus voisinko minäkin? Voisinko minäkin olla hyväntekijä ja vapaaehtoinen. Työttömänä elämän sisältö on varsin laihaa. Miksipä minä en kantaisia omaa kortta kekoon ja voisin olla mukana tuottamassa hyvää mieltä ja samalla saisin itselle sisältöä elämään.

Nyt on aika muuttaa omaa ajattelutapaa. Se, että aikoo ja miettii, että pitäskö, meinaisko vai tekisinki. Nyt peba ylös sohvalta on viikko siivouksen aika sitäkin olen tässä lykännyt koko aamupäivän.  

Sinne meni toivottavasti jollekin menee tarpeeseen.