JOUTSENIA

BONGAILUJA

Hei ja terveydys. Joskus on mukava nauttia elämästä ja ostaa ihan oikeata kaupan pullaa. Se on vähän niinko luksusta ja tullee semmonen kohotettu olo. Tännään törsäsimä ja ostima kaupan munkkia, ja suklaasuukkoja. Me vietimä mini halloweenia.  

Ettei elämä ihan makeaksi menis, niin kävimäpä männä viikolla bongailemassa ihan oikeita joutseniakin. Hyppäsimä auttoon ja otima tyttären kanssa kamera mukkaan. Siihenhän me jarrutima tien laittaan ihan niinko muukki. Napsasima tuosta näystä pari kuvvaa. Harmi vain, kun ei tähän saatu ääntä mukaa. Paljon oli lintusia. Nuo harmaat taitavat olla vielä nuoria. Äiti kyllä sano, että harmaat on hanhia. Mie kyllä muistelen, että ruma-ankanpoikanen oli harmaa nuori joutsen. Enhän mie mikkään lintubongaaja oikeasti ole. Kävimä kattomassa, kun kaakatus kuului meän pihalle asti. Vielä tänäkin aamuna vaikka täällä on satanut relusti lunta kuului aamulenkillä joutsenten ääntelyä. Hui eikö niilä tule kylmä? Koskahan ne lentävät etelän lämpöön? 

Kyllä piristäs itteäki pyrähdys etelän lämpöön. Ehkä minä ensi viikolla piristyn ja saa tänne postattua jotakin muuta mukavampaa, kuin nyt. Nyt taijan lähteä Valkon kanssa ulkoileen happihypylle. 

Kyllä vain jo on aikaki

Toukkapussi

TOUKKAPUSSI

Jahavat tulloo täältä tulloo toukkapussi. Kaveri sai viime kevväänä vauvan. Mistä lie alko päässä kummittelehmaan ajatus toukkapussista. Nyt mie kutasen kaverin iltatähelle semmosen. Löytypä kaupasta vielä ihana kevväistä lankaa ja ei siinä auttanukko kutoa, kutoa ja kutoa. Niin siinä sitten kävi kesken jäi. Nyt on iltatähti kasvanu niin isoksi, että ei hän enää tähän toukkapussukkaan  mahdu.

Mie sitten tein tämän tässä ajansaatossa valmiiksi ja ihan päättelinki. Saattelin pussukan valmiiksi. Tyttären nukkehan siihen somasti mahtu. 

Tämä on kyllä kiva lahjaidea ja seuraavan kerranko tämmöstä alan kutohmaan niin se häätyy startata heti ko kuulee, että jollekki on vauva tulossa. 

Mikäli ajatus toukkapussista rupesi koukuttaan niin tästäpä linkki ohjeeseen: http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2014/12/13/lukijoiden-toiveesta-toukkapussin-ohje

Ripaus koti-äitin arkea

HYVÄÄ HUOMENTA TÄSTÄ SE PÄIVÄ ALKAA

Aamukahvi. Se ei ole ihan sama mistä kupista aamukahvin juo. 

Häätyy valita kuppi josta tullee hyväle tuulele. Mie tykkään alottaa aamun esi-isien kanssa. Tämä on kyllä kuppi mistä tykkään vaikka en niin muumeista perusta. On jotenki semmonen hyvä energian tuoja. Tässä jotaki kutsuvaa.  Ei sovi unohtaa d-vitamiineja. 

Aamulenkki ja saattelema koululaiset koulutielle. 

Istahan sohvalle tankkaan itteni kahvilla ja vahtaan emmerdalen. Saan pääteltyä sukat. Mie olen hullantunu tuosta kirjoneuleesta. Minusta on mukavampi kutoa ko saa välilä vaihtaa lankaa ja sitten jännätä miltä se kuvio alkaan näyttämään, kun kuttoo. Nämä on tyttären ite suunnittelemat sukat ja mie totteutin jämälangoista. Oli tyytyväinen vaikkei jälki ihan priimaa olekkaan. Virkkasin vielä kukat ja nyöritin. Mie nautin tästä aamusen hiljaisuudesta, kuopus nukkuun ja mie saan kutoa sitä vähänniinko meditoi. 

Kuopuksen ja minun yhistetty aamupala ja lounas. Aika monesti keitämä puuron. Mie otan marjojen ja toinen voisilmän ja sokkerin kanssa. 

Siistaan huushollin ja köökin. Innostun liottahmaan luutun kloritissa. 

Taitaapi olla päivälenkinaika. Käymä lenkilä ja koululaisia vastassa. 

Koululaisen välipala: jogurttia, riisimuroa ja puolukkaa. Tästä ei joka lapsi eikä aikunenkaan tykkää, mutta hänelle maistui. 

Leivoma sämpylöitä. Lapsilla on taito luovia. Ilta jatkuu läksyhommissa. Monesti tuntuu ettei mittään saa tehtyä ko täälä kotona huseeraa.  Tämmmöstä täälä aamupäivisin ko kläpit ovat koulussa. Iltapäivä kulluu sitten ruoanlaiton, kläpitten kuskauksessa ja läksyjen tekohommissa. 

Visiitti luonnon helmaan

VISIITTI LUONNON HELMASSA

Joskus se lykkääminen kannattaaki. Ainaki silloin, jos on eka molkkakeli. Sattuki niin, että seukkina päivänä aurinko porottaa täyeltä terältä. Mahtava mollukka saa kyllä hyvin liikkeele. Ei siinä ennää auttanu retkipäivää lykätä. Evhäät kassiin sassiin. Porukka auttoon ja menoksi. Kläpikki olit innoissaan. Söivä aamupalan ilman mutinoita. Esikoinen innostu heilumaan kameran kanssa ihan tosissaan. Hienoja otoksia sai otettua. Häätyy sanoa, että kyllä minun sielu lepäs näissä maisemissa ja mie luulen, että kläpittenki akut lattautu. 

Valkoki pääsi revittelleen ihan kunnola. Tais silläki akut lattautua. Meinas lähteä livohkaan, mutta onneksi pallautu oman ihmislauman tykö.  

Vuoleskelua

Vesilotrailua, valko vahtii 

Lököttelyä

Veden pärskettä ja vesihelmiä

Hajuja

Makkaraa, saisinkohan mieki

Mie istun jo 

Eipä meitä turhaan kututa hymynaamoiksi meitä samojedinkoiria

Voitasko tulla tänne uuestaan? 

KINUSKINEN PUOLUKKAVAAHTO

 KINUSKINEN PUOLUKKAVAAHTO

Mie en ole koskaan tykäny puolukasta. Se on jotenki niin väkevä ja hapan. Mutta jotenki tuo puolukka on niin ihanan näkönen tuola mettässä, että ne kutsuu syöjiä luokseen. Mulla alko yhtä-äkkiä tekehmään mieli jälkkäriä missä on puoloja. Muistin sitten tämän puolukka-kinuskivaahon mitä on joskus tehty koulussa. 

Yksinkertainen, hyvä ja edullinen. Reipas vaimon puoli tekkee kinuskinki itte, mutta mie en kehanu.  

PUOLUKKA-KINUSKIVAATHO

2 PRK VISPIKERMAA

1 PRK VALMISTA KINUSKIKASTIKETTA

PUOLUKOITA MAUN MUKKAA

Kerma vispattaan vaahoksi ja sinne sekkaan kinuski

Kinuskin laatu on aina tarkastettava. 

ja puolukat

 Ainekset sekaisin ja vaahto on valmis. Mie jätin kinuskikastiketta sen verran, että sain lorauttaa päälle vähän ja pari puolukkaa koristeeksi. 

Mie olen alkanu tykkäähmään näistä vanhoista kahvikupeista. Mulle nämä valkoset kulta arabiat on kantautunu äitiltä. Oiko niihin on niin mukava laittaa tarjole jälkkäriä ja kahviaki näistä tarjoilen vaikka ovakki kuluhnee. 

Karkkilakon breikki

KARKKILAKON ANSAITTU BREIKKI

Kyllä. Karkkilakko elokuusta asti. Ei me silti ilman tuota karkkia olla kokonaan oltu. Olema kylässä ja juhlissa ottanu ko ollu tarjola. Hyvin olema onnistunu ohittamaan kauppojen karkkihyllyt. Olen kyllä positiivisesti yllättyny kuinka helppoa on ollu kieltäytyä omasta karkin himosta.

Kauppojen karkkihyllyt on valtava ja valikoimaa on. On siihen parkeerattiin ostoskärryjen kanssa monena perjantaina ja mietitty mitä karkkia kukanenki ottaa: Suklaata, salmiakkia ja hedelmästä haluttais vähän kaikkea. Valinta on ollu äärimmäisen. Ja sitten kassala aina hirvittää kuinka paljon taas meni rahhaa pelkkään karkkin ja mättöön. Hävettiki ja tunsi piston sydämmessä. Mie olen huono äiti ko ostan läpile näin paljon karkkia. Ja itele.

Minä itse olen läppinä syöny karkkia elääkseen. Mie olen ollu perso makealle läpistä asti. Hetikö sai rahhaa niin ei muutako pyörän selkkään ja lähi kioskille irkkareita ostaan.

 Nyt syyslomaa juhlistama karkeilla. Karkkilakon yhtä etappia. Karkin voima on mahtava se saa läpitki siivoahmaan omat huoneet ennätysajassa. Miten maaginen näky ja mie olen onnellinen. Karkin voima on mahtavampi ko rahan.

Mukavan makeaa syyslomaa. 

Bujoilua

ENSIASKELIA BUJOILUUN

Eipä sitä paljoa tarvi ko mie hurahan johonki. Facessa oli linkki bujoiluun. Klik ja se oli siinä. Bulled journal eli  bujo. Mieki haluan tuomosen. Aikani googletin ja ei siinä auttanukko lähteä samantien kauppaan.  Maltillisesti valitsin ensimmäistä bujonvirkaa hoitamaan halvan muumivihkon. Tykkään kierrevihkoista niitä on näppärämpi käsitellä, joten tämmönenhän sieltä lähti mukaan. Mittään kauheaa satsaanmista tämä homma ei siis tarvi.

Toki, jos homma alkaa tuntumaan omalta ja haluttaa hifistellä niin voin satsata enemmän. Ite valitsin vihkon, joka sai minut hyväle tuulelle. Oranssi tuntuu olevan minulle tämän syksyn voimaväri, jota olen haalinut kotiin myös kukkien ja kynttiöiden väreissä. Piristystähän sitä kaipaa tähän harmaantuvaan syksyyn. 

Mulla kuluu paperia mitä erilaisten listojen tekemisessä. On ruokalista se saattaa olla jopa kuukaueksi kerrala. Sitten löytyy lista tehtävistä töistä ja asioista. Sitten löytyy lista asioista mitä mie haluan ja mistä mie haaveilen. Listojen ja lappujen määrä on valtava ja niitä lötyy minun jäljiltä pitkin pirttiä. Nyt joulua kohti listojen määrä vain kasvaa. On lahjalistaa, ruokalistaa, koristelistaa, hankintalistaa. Näille kaikille voi omassa bujossa varata vaikka koko aukeaman tai aina sivun sieltä täältä. 

Bujo on lyhykäisyyessä kalenteri, joka on tehty ite itelle. Se on räätälöity ja tuunattu omien tarpeitten, mielen ja visioitten mukkaan. Ite tein alkkuun ihan tavallisen kynälä tehtyn version. Tietenki ois siistiä laittaa hienoja tarroja ja ajatelmia, mutta tämä onki nyt minun osalta ihan alussa. Tilasin mie teippiä ja tarroja, mutta eihän ne tähän rytäkkään keriny.

Jalostin vielä ideaa tekemällä jääkapin ovveen viikon bujon. Oikeastaan aika tylsä mustavalkonen. Siinä on  viikkonäkymä, jossa on harrastukset,  kokeet, synttärit, kotityöt ja jokkaisen tärkeät jutut. Tottakai tässä on myös  ruokalistalle oma paikka. Näistä on hyvä alottaa minun bujiolu ehkäpä tulevaisuudessa palailen bujoilun pariin myös täällä.  

Aattelin, että vuen vaihteeseen jätän aukeaman vuoden 2018 aarre- / unelmakarttaa varten. Mie tykkään haaveilla se on ilmasta ja se antaa joilleki asioille pontta matkaan. Toki mikä estää tekemään bujon vaikka ystävälle joululahjaksi. 

Iloa, valoa ja lämpöä

Valkon kanssa mettässä

METTÄSSÄ VALKON KANSSA

Pitkästäaikaa lähimä Valkon kanssa mettään. Kaunein ruskan väriloisto jäi Valkon juoksun jalkoihinm, mutta mettä on mettä. On se mukava kattoa tuota ommaa karvaturrikkaa, kun se onnellisena kirmailee pitkin metikkoja ihan vapaana. Välillä se häipyy näkyvistä, mutta kuitenkin ja onneksi käy välillä tarkistamassa missä se emäntä luurailee. Otin kameran mukkaan ja aattelin. että saan ikuistettua tänne nuita kuvia. 

Kätevä emäntä ois ottanu astian mukhaan ja keräny puolukoita. 

Emäntä vois oppia kuvvaahmaan vähän paremmin, ko korvia ei näy. 

Joku muu on ehtiny ennen meitä tänne. Tämä on aivanko pienen menninkäisen paratiisi. 

Voimauttava mettä. Taas huomaan miten hyvän energian mettästä saa. Mie olen aina ollu semmonen lähiön leidi, mutta nyt tämän Valkon myötä mettä on alkanu vetähmään puoleensa.

Omenapiirakkaa

OMENAPIIRAKKAA

Ajatukset ja mieli matkaa toisinaan omaan lapsuuteen. Mieleen tulee kuvia ja tuoksuja lapsuudesta. Toisinaan sieltä välistä nousee äidin leipomat pullat ja nisut. 

 Mie en ite ole mikhään omenapiirakka fani, mutta alko haluttaan omenapiirakkaa. Äiti aina välistä leipo omenapiirakkaa, laitto omenat viipaleinan piirakan päälle ja vielä  kanelia ja sokeria. Se valmiin omenapiirakan tuoksu valtasi koko huushollin. 

 Monesti syksyllä, kun kauppoille tulit kotimaiset omenat. Sitä jotenkin elettiin tuota satokautta erinlailla. Kaikkia ei ollu  saatavilla koko ajan jotenki tuntuu, että elämä oli tietyllälailla hodokkaampaa. 

Se lapsuuen omenapiirakka on niinko nykypäivän nakupiirakka. 
Naku omenapiirakkaa ilman mithään krumeluureja. 
Tässäpä onki semmonen piirakkapohja mitä voi käyttää monen piirakan peruspohjana. Voipi sitten muutella vähän tilanteen mukkaan. 

PERUS OMENAPIIRAKKA

4 munaa

3 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

4 tl leivinjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

150 sulaa voita

2 dl maitoa

4-5 omenaa

n. 1 rkl sokeria 

n. 1 tl kanelia

Sulata voi

Mittaa ja sekoita kuivataineet keskenään

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi

Lisää vaahtoon kuivataineet, maito ja rasva vuorotelleen. 

Kaada taikina pellille, älä unohda leivinpaperia.

Kuori ja pilko omenat. Mie tykkään tehä kuutioita. Lisää omenoihin kanelia ja sokeria ja pyöräytä sekasin. 

Omenat piirakan päälle.

Piirakkaa paistellaan uunissa 200*c noin 25 min

Tästä piirakasta tulee uunipellillinen. Hyvä peruspiirakka toki kyllä tämä maistus hyvältä sen vaniljasoosian tai jäätelön kanssa.

Ihanan leppossaa sunnuntaipäivää. Taijampa laittaa siipan kauppaan vaniljasoosin hakhuun.