Ilo ja haikeus kulkee käsikädessä, kun lapsi kasvaa. On ihanaa, että lapsi kasvaa ja itsenäistyy, mutta samalla mie tunnen haikeutta ja ikävää sinne pienen pieneen vauva-aikaan varhaislapsuuteen tai jonnekki. Tai oikeastaan en mie tiä mitä se tämä haikeus on. Onko se myös ikävää omaan lapsuuteen. Niin se vain on, että kuopuski täytti 6-vuotta ja kolkuttellee jo eskarin ovea. Kuuden ikäinen on jo iso, omatoiminen, mutta pieni.
Siinäpä syy viettää taas synttäreitä. Niitäpä sitten suunnittelima sankarin kanssa yhessä. Toiveita täytetty tarjoilun suhteen. Vieraaksi kutsuttiin naapuruston lapset ja illemmalla koti täytty läheisistä sukulaisista.
Kiinan maasta tilasima sekalaisen seurakunnan erillaista tilpehöörinkiä. Jotenki mie aattelin, että kyllä nämäkki rekvisiitat olis ollu parempi hankkia täältä läheltä. Näillä mentiin. Lapset ei tainu pahemmin koristeluista perustaa. Humua ja hulinaa, kiljuntaa ja riehuntaa kesti koko parin tunnin ajan. Esikoinen virittelin onginnan ja eipä siinä muuta ohjelmaa tarvinukkaan ko lapset hoiti homman ihan omatoimisesti.
Tarjolla oli tietenki täytekakkua. Ihan perus kermakakku gluteenittomalla pohjalla. Ihan ei mulle ole suotu sitä terävintä kakunkoristelutaitoa, mutta sankari oli tyytyväinen ja kakku oli hyvvä. Kakun välissä ihan kaupana jaheesta tehty suklaamousse ja toisessa vadelmamousse hyvä oli ja noppeita ja helppoja tehä. Suosittelen.
Kakun lisäksi tarjolla oli makeaaki makeampaa jätskikakkua, kinderpiirakkaa, pikkupitsoja ala lidl, aikusille oli vielä tacopiirakkaa. Tietenki oli vielä niitä pikkuherkkuja, pop cornia, sipsiä ja karkkia.
Tarjottavien ohjeita postailen paremmalla ajalla. Nyt katseet kohti pääsiäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti