Kevät kolkuttellee

Hei. Oli semmonen masentava päivä ja mie aattelin, että nyt häätyy piristyä ja lähin hakehmaan kaupasta tulppaaneja. No mukhaan lähti tämmönen oranssitähdykekkö se tais  olla tämän kukan nimi. Siittähän se sitten lähti.

Nimittäin jouluverhot sai häipyä ikkunoista ja mie olin aijemmin löytäny ale korista uuet verhot. Vähän on tällä vaimola tottuminen tuomosseen kirjavuutteen, mutta mie tykkään linnuista. Onhan ne aika raikkaat ko vain silma tottuu.Ja aika mukavasti tuo sininen ja oranssi passaa yhteen. Ei ehkä mikkään sisustuslehtien sommitelma, mutta ei se minua haittaa.

Iloa ja kukkasia elämään. Aivan selvästi kevät tulossa sitä jo ootehlaan vaikka ulkona pakkanen huitellee -24*

Lauantaileipää leivinuunissa

Hei. Tuo leivinuuni on ihan paras paikka paistaa leipää. Leipää tullee leivottua oikeastaan liian harvoin. Ite tehty leipä tulee kuitenkin aika vaivattomasti. Mie ruukaan tehä leipään vähänniinko semmosen pikajuuren. Sattupa tämän leipä satsin kanssa niin, että tein tuon ns. leipävellin tekkeytyyn ja eltasin uunin niin kuumaksi, että se oli liian kuuma leivänpaistamiseen vielä iltasellakin. Mie pukkasin vellin kulhoinen jääkaappiin ja aattelin, että kokkeilempa mitä sittä tullee, jos paistan sen seuraavana päivänä. 

Kannatti sillä leivästä tuli ihan huippuhyvän makuinen. 

Tässäpä taas suuntaa antava ohje 

Leipävelli

n. 1 1/2 dl Ruisjauhoja

1 dl vehnäleseitä

vehnäjauhoja 

1 pss kuivahiivaa

1/2 l vettä

Mittaa kulhoon ruisjauho, vehnälese, vehnäjauhoja ja kuivahiiva.

Kaada sekaan vettä (42*) sekoita ainekset sekaisin, niin, että muodostuu löysä vähän niin, kuin velli.

Laita kansi päälle tai peitä jollain muulla tapaa. Saapi antaa pulputella ihan rauhassa. Mie siirsin taikinan jääkaappiin varmaan neljän tunnin jälkeen.

Parin tunnin päästä tai jopa seuraavana aamuna lisätään loput ainekset

Lisää leipään vielä nämä

n. 1-2 rkl siirappia

2-3 tl suolaa

Vehnäjauhoja 

sen verran,  kun kone vaivaa ja taikina irtoaa kulhonreunoilta on taikina minusta sopivaa. 

Leivo taikinasta limppuja, reikäleipiä tai vaikka sämpylöitä.

Mulla oli leivinuunin lämpö noin. 200* 

Paistellaan, kunnes ovat kauniin värisiä ja kun leivän pohjaan koputtaa kuuluu semmonen kumea ääni, niin leipä on valmista.

Taikinasta tulee kaksi leipää. 

Häätyy kyllä sanoa, että tuo leivinuunin arina antaa aivan oman maun leivälle ja jotenki nyt onnistu maku vaikka reikäleipä ei niin pyöreä olekkaan. 

Naurava leipä, kukapa se maltaa ootella, että leipä jähtyy ennen ko leikkaa eka siivun. Kantapala häätyy syä salaa, että saa sen itelle. Voita päälle ja nam

Ohrarieskaa

Hei. Mikkäs juhlat ne on semmoset jossa ei rieskaa ole. Meän perälä ko piettään juhlia niin kyllä se ruokapöydän ehoton ykkösleipä on rieska. Sitä mietittään aina juhlien korvalla, että mistä ne rieskat kannattaa ottaa. Ja jotenki semmonen hyvä rieskan leipoja tunnettaan nimeltä. 

No ei ollu juhlia, mutta mie jo aamusta mietin, että tänhään eltaan leivinuunin niin kuumaksi, että alan kokkeilehmaan miten rieska onnistuu. Aamu päivä meni uunin lämmityksessä. Siinä isäntäki ihmetteli kuinka kuumaksi meinaan uunin lämmittää. Lämpenihän se reilusti yli 300*C. 

Ohrajauhot on oottanu jo joulusta asti tätä testierrää. Kovin isoa taikinaan ei  tohi tehä näin alakkuun. Olen mie joskus ennenki tehny, mutta ei niistä ole kummosia tullu. Äitiltä kysyin ohjetta taikihnaan muistimpa ite, että äiti aina sannoo, että se häätyy laittaa nokare hiivaa rieskataikihnaan, ettei se ihan kuivetu. Monissa ohjeissa käskettään taikina tehä kylmään vetteen, muuta ko mie laitoin tuon hiivan tein sitten lämpihmaan vetteen. Tässäpä osviittaa ohjeeseen. Tässä yksi netistä kaivettu ohje josta vähän katoin mittoja. Ne on nuo minun äitin ohjeet aina niin näppituntumalla tehtyjä, että ite jouvun kyllä hakehmaan vähän mittoihin apua.

Ohrarieskat 4 keskikokosta rieskaa

 3 dl vehnäjauhoja

7 dl ohrajauhoja (luomua)

1/2 rkl suolaa

1 tl kuivahiivaa

1/2 l vettä (42*)

Sekoita kuivat aineet sekaisin ja lisää joukkoon lämmin vesi. Taikina saa olla aika pehmeää, mutta kuitenkin että sitä voi käsitellä. Itse annoin vähän taikinan levätä jonkuaikaa nennen leipomista. Leipoessa jauhojen määrä vielä vähän lisääntyy, kun tarvitaan leivontaan jauhoja avuksi.

Taikinasta muotoillaan pyöreitä leipäsiä ja siittä sitten taputtelemalla painellaan ohuiksi rieskasiksi. Meän perällä rieska saapii olla vähän paksumpi.Mie tykkään tämmösestä soppelista ei liian ohutta eikä paksua.  

Pyöreitten rieskojan päälle painellaan sitten tuomonen kuvio ja pistellään vielä haarukalla. Kylläpä tulleeki kommeita rieskoja.

Sen mie opin, että ens kerrala ihan rohkeasti vain rieska kuumemppaan uuniin. Kyllä mie ens kerrala tehen näitä enemmän ei mene heti kynsille. Kyllä se kannattaa rohkeasti vain kokkeilla ei se tämä rieska mikkään mörkö ole. 

Bambulangasta tiskirättejä

Hei. Sukkapuikot on nyt telakala ja jotenki tuli semmonen kutomalama. Ehkä se taas nostaa päätään syksyllä tai sitten aijemmin. Olen kuitenki vähän kutonu nimittäin bambu tiskirättejä. Langaksi tähän ostin novitan Cotton bamboo.  Tykkäsin tämä ensimäinen malli oli mulle vähän haasteellisempi ja toinen rätti onnistuki minusta jo paremmin.

Tykästyin kovasti tuohon ns. vohvelikuvioon. Ja kyllä se minusta tuntu hyvältä ko otti kätteen tuon luonnonkuitusen rätin ko vertaa niihin microkuituihin. Ei tuntunu kuiville käsille liian kuivilta. Tykkäsin. Ainoa miinus ehkä oli, että ansimmäisellä kerralla kannattaa virutella tai pesasta ihan tosissaan, kun irtosi niin paljon väriä. Yhestä novitan langasta sain yhen reilun kokoisen rätin ja toisen pienemmän ja vielä yhen puhistuslapun. Niin ja yksi kerä makso 3,90 niin yhelle tiskirätille tuli hintaa 1,95€. Ei siis mikhään hinnankiro.

Kovasti jo mietin, että saisko näitä tehtyä lasten opettajille kevätjuhliin viemiseksi. Häätys vielä oppia siihen ettei häpeä näitä omien käsien tuotoksia, vaan nauttis siitä että on saanu jotain aikaiseksi.

Mukavaa viikonloppua meillä täällä kotona on sairastupa lapset on kipeänä. Ehkä se häätys kävässä lankakaupoilla. 

Laskiaspulla on ystävänpäiväpulla

Ystävänpäivä ovella kolkuttelee ja samalla viikolla vietethään myös laskiaista. Leivoima tyttären kanssa laskiaisnisut sunnuntaina. Toiveissa oli, että niitä olis vielä tänhään tiistaina, mutta jäljelä on vain tyhjä tarjotin. Teimä tavallisen pullataikinan mihinkä lisäsin pari teelusikallista leivinjauhoja. Serkkutyär se sano, että oli jostaki lukenu, että tullee kuulema hyvät laskiaisnisut. Ei se auttanukko testata.

Elikkä tässä vielä resepti laskiaspulliin

1/2 l lämmintä vettä
1 1/2 dl sokeria
2 tl suolaa 
2 tl kardemummaa
2 pss kuivahiivaa
vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
n. 150 g voita pehmeää, mutta voipi se olla sulaaki

Mittaa kulhoon sokeri, suola, kardemumma, osa jauhoista ja kuivahiiva. Sekoita ja lisää joukkoo lämmin vesi. Mie laitan ylleensä niin lämmintä ko hanasta tullee. Sitten saapii laittaa yleiskoneen töihin. Lisäthään jauhoja pikkuhiljaa. Ota jossain vaiheessa n. 1 dl johon sekoitetaan leivinjauhe. Lisää pehmeä /sula voi ja jauhoja sen verran, että taikina irtooaa kulhon reunoilta. Anna kohota n. 30 min.


Kaulima taikinan levyksi ja painelima sydänmuotilla siittä pullia. Paistetaan uunissa 225*C noin 10 min. Kyllä niistä vain tuliki pehmeitä ja paistuit minusta nopeampaa ko normisti. En tiä johtuko tuosta leivinjauheesta. Kannattaa olla vähän kytikselä ko paistaa näitä. 

Vissuuksissa kaulima taikinan ehkä vähän liian ohueksi, mutta ei se haitanu. Meän Laskiaispullien välissä on mansikkahilloa ja vispikermaa. Kermaa meni näihin  6dl ja siltikki ei haittais vaikka olis ollu hippunen enämpi per pulla. Näitä sydämmellisä laskiasnisuja voipi hyvinki syä ystävänpäivänä. 

Nyt häätys lähteä pulkkamäkheen, mutta meilä vietethään pirttipäivää pikku potilasta hoitaen. 

Liukasta laskiasta ja Hyvää ystävänpäivää 

Karvanen kaveri Valko

Iltaa se on joskus semmonen mithään saamaton päivä ja silloin ei oikein tiä mitä tekis. Mikhään ei oikein nappaa ja ei vain saa alettua hommiin. Mie mietiskelin, että mitähän mie tännekki kirjotan. No mie aattelin, että mie tuosta Valkosta ko se täytti tässä 2-vuotta. Meän karvanen kaveri. 

No ei se ole helppoa silläkhään. Vuen vaihteen alussa alko jumalaton karvanlähtö. Muutenhan tuosta ei paljoa karvaa lähe, mutta ko se sille alkaa niin kyllä sitä irtoaa ja reilusti. Sitä tuntuun, että on joka paikassa. No siitähän se tuo karvanlähtöki kerto, että kohta se alko juoksun ja sitä jouvuima remmilenkile. Oli sitä ennen vähän kärttynenki ja jotenki riehnanen vissiin hormoonit silläki jyllää. 

Lonkkakuvissaki kävimä ja voi vitsi C/C olit lonkat. Ei niin hyvät, mutta ei ihan surkeatkaan. En tie sitten miten vaikutti ko tuo juoksu oli niin lähellä.

Samojedi on pitkäturkkinen ja minusta turkki on mahtavan pehmeä. Turkin hoito oli mulle kyllä semmonen mitä mie mietin ihan tosissaan jaksaako sitä hoitaa, mutta ei paha.  Kerran viikossa ko kehtaa turkin harjata ja joskus kammata niin se on siinä. Tietenki se tämä karvanlähtö on asia erikseen silloin mie harjailen ja kampaan sitä tiheämpään. Eihän se siittä kampaamisesta niin perusta vähän junkkuroipi vastaan. Karvoja mie ruukaan kerätä pussiin toivottavasti sille jonkinmoisen käytön keksin tai jospa sitä joku vaikka haluais itelle. Minusta Valkon turkki ei ole kovahoitonen. 

 

Turkissa on minusta yksi mahtava ominaisuus mitä mie en osanu aatella ennen samojedin hankintaa. Se ei haise ulkokoiralle vaikka se onki ulkonan. Tämän ne sannoo muukki sammari ihmiset. Valko on päivälä häkissä ja muutoin sisälä silloin ko mekki olema. Se ei tykkää sitten yhtään olla sielä haukkuuko syötti. Turkki ei haise minusta semmoselle ulkokoiralle. Samjedin tuntuu ja haisee hyvältä. Niin ne sannoo muukki. 

Hyvin se kestää lasten paijaamisen. Onhan se semmonen omapäinen koira ja toisihnaan mietin, ettän onko pässi koiran kropassa.. On se semmonen ja toisihnaan sille iskee se vietti, että häätyy käyä omatoimi lenkilä. Jotenkin nyt ko se on sen kaks vuotta täyttänyt niin olhaan menty etteenpäin. Mie olen sitä laiskasti kouluttanu, mutta ihan näppärä se tuo koira on.  Toisihnaan vaatii omistajalta semmosen ihan oman huumorintajun. Mie kyllä tykkään, että hyvä koira. On päiviä jolloin mie haluaisin, että niitä olis kaks ja päiviä, että kyllä se tässä yhessäki on. Mutta kuitenki aina mietin sitä, että koiralla sais olla omassa laumassa toinen samanlainen koira joka tavallaan ymmärtää sitä ja puhhuu sammaa kieltä. Se häätyy tuo kumppani saaha sammoihin ajatuksiin. 

Valko on meän lasten suosikki. Silloinko elämä ahistaa ja itkettä on yks joka lohuttaa 

Virkattuja puhistuslappuja

Helmeilevää helmikuuta. Ompa kyllä ollu mahtava helmikuun alku. Pakkanen on paukkunu aika kipakasti. Toviottavasti saama oikein kunnon hellettä kesällä ko nyt vähän tutisema kylmissään. On käyty kavereitten kanssa tuulettumassa, joten kyllä nyt häätys jaksaa tätä arkea taas. Sitä työpaikkaa mie niin toivon. Sitä ootellessa on kuitenki pakko tehä jotaki  ettei nuppi ihan hajoa.

Se häätyy jotaki tehä ettei ihan tuuperru semmosseen ahdinkkoon ja tekemättömyytheen. Sitä tullee niin helposti pirttihöperöksi. Törmäsin tämmössiin virkattuihin puhistuslappussiin tuola meillä kotona sivustolla. Kylläpä se oliki haastava alotus, mutta onnistuin pienen henkiisen taistelun ja ärräpään jälkeen sain ainaki suurinpiirttein saman näkösiä ko kuvassa. Täältä pääset ohjeeseen mikäli virkkaaminen alkoi kutkuttaan. 

Nämä on nyt semmosia virkattavia, että voipi hyvin samala kattoa telkkaria ja virkata. Yhestä kerästä tuli 13 kpl eli yhelle lapulle tuli hintaa 0,30€. Lankana käytin novitan bambulankaa tarkkaa nimeä mie en ennää muista. Jotenki vissiin pinttyny valkossiin vanulappuihin ko ei osanu väriä käyttää. Samala mallila saattas virkata ylijäämälangoista vaikka pets shopeille mattoja.

Melkein Runeberginkakku

Hei ja ihanaista Runeberin päivää. Itse alias Ruuneberi aloitti kuuleman aamunsa snapsilla ja leivokselle. Onkohan näin? Runeberin päivän kunniaksi leivoin tämmösen kakun Runeberin henkeen. No eihän kaapista kaikkia verhmeitä löytyny, mutta melkein. Alkuperäinen ohje löytyi myllynparhaan sivuista, jota sitten muunsin kaapissa olevien ainesten mukaan. 

Sydämmellinen Runeberinkakku

150 g voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
1 dl keksimurua
1 tl leivinjauhetta
n. 1 dl jogurtti-rahkaa tai jotain muuta vähän jykevämpää ko vesi

Voitele vuoka ja jauhota korppujauhoilla. Laita uuni lämpeneen 175*C. 
Mittaa kuivat aineet keskenään. 
Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, jos tuntuu, että taikina alkaa juoksettuun lisäile siihen vähän jauhoseosta.  Lisää joukkoon kuiva-aineseos ja lopuksi jogurtti.
Kaada taikina kakkuvuokaan

Laita päälle nokareita paistonkestävää marmelaadia. Nythän kävi niin, että kaapissa ei vadelmahilloa ollu, joten aprikoosilla mennään. 

Paista kakkua noin 30 min, kunnes kakku on kauniin värinen. 

Kumoa kakku ja kumoa vielä toisenkin kerran tarjoilulautaselle niin, että "hillosilmät" ovat päällä. 
Odota, että kakku jähtyy. Lisää paistuneiden hillosilmien päälle vielä nokare hilloa.
Valmista tomusokeri-tuorejuusto-voi kuorrute. Tätä kuorrutetta tuli kyllä paljon eli varmaan puolet riittää. 

Tuorejuustokuorrute

150 g tuorejuustoa
50 g pehmeää voita
n. 3 dl tomusokeria

Vatkaa täytteen ainesosat keskenään tasaiseksi massaksi. 
Koristele kakku loppuun.

Makeaa Runeberia