Pitsaperjantai

PIZZAPERJANTAI

Ihanan leppoisaa perjantaita. Leivinuunissa loimottaa tuli. Tänään leivotaan pizzaa. Ulkona on niin kylmä, että häätyy alkaa pirtin lämmitykseen. Siinäpä ne samassa tullee pitsatki. Eipä sen parempaa pitsan paistopaikkaa olekkaan, kuin oikea leivinuunin arina ainakaan meillä. 

 Pitsaa varten lämmitän uuni vähän yli 300* aikalailla 330*. Viimisseen pesälliseen laitan vähän kuusta sekkaan. Kuusi kuulemma kuumentaa arinaa kuumaksi sannoo minun vanha täti ja mie sitä olen uskonu. Minusta on joskus mukava tehä asioita ns. vanhanaikasesti.

 Aika monesti olen pitsapohjat käräyttäny niin lahjakkaasti, että niitä ei ole pystyny syöhmään. Mustia ko hiilet. Arinalle kannattaa heittää hyppysellinen jauhoja ja, jos jauhot vielä kipinöi niin häätyy vielä ootella. Sittenko jauhot ei ennää kipinöi, siis tanssi niin arina on sopiva pitsan paistoon.

Tässä on minun suuntaa antava pitsapohja. Häätyy ens kerrala mitata ainekset kunnolla, niin saan tänne laitettua tarkemman ohjeen. Tykkään joskus kikkailla keittiössä ja siksi teen pitsaa joskus ns. juureen. Toki tuon juuretuksen voi jättää pois, jos haluaa tai on hoppu. 

PITSA

vehnäjauhoja

1 pss kuivahiivaa

lorraus öljyä

5 dl vettä

2 tl suolaa

Laita ensin kulhoon jauhoja semmonen pari kolme desiä ja kuivahiiva. Sekota ja lissää lämmin vesi. Vesi saa olla n. 42*, että kuivahiiva starttaantuu kunnolla. Sitten peitän kulhon esim. tuorekelmulla tai sopivan kokoisella kattilan kannella.  Tämä on minun pitsajuuri. Tämä on vähän niinko semmonen velli / löysähkö puuro. Taikina saa käyä omia olojaan ainaki parisen tuntia. Joskus se on tekkeytyny aamusta iltapäivään ja ihan hyvä siittä on tullu. 

Tässä taikina on muhinu pari kolme tuntia. Hiilet alkaa olla veettynä niin valmistan taikinan loppuun.

 Yleiskone on kyllä huippu tässä vaivaamisessa ja eipä tarvi käsiä sotkea. Lisään suolaa pari teelusikkaa,jauhot ja lorauksen öljyä. Jauhoja lisäilen pikkuhiljaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoilta ihan kunnolla. Jaan taikinan suoraan tämän vaiheen jälkeen 6:teen palleron ja pyöräytän ne palloiksi. Nyt saavat vielä kohota pöydällä liinan alla kunnes uunin arina on sopivan lämpöinen paistamista varten.  Näistä ei mittään isoja pitsoja tule, mutta hyvin täyttävät vatsan. 

Läpit tykkää pitsan teosta ja tykkäävä tehä ite oman pitsan. Saa laittaa ittele mieleiset täytteet. Nakkipitsa ja pohjalla ketsuppi on meän läpitten suosikki.

Mitähän pitsaa se tuo Transformer-ukkeli haluaa?

Kettusukat anelmaisittain

KETTUSUKAT ANELMAISITTAIN 

Kaivoimpa kuelmalaatikosta viime vuona kesken jääneitä kuelmia. Sielä nämä kettumaiset sukat on ootellu uutta kutomisintoa kesän. Mie tiesin viime kevväänä, että nytkö mie nämä alotan, niin en mie näitä tänä kevväänä valmiiksi saa. Tavoitteena oli, että jospa Jouluksi veljen tyttärelle joulupakettiin saisin nämät kuottua. Ja valmista tuli HYVÄ MIE! Kerranki tavoitteessa. 

Mikkään himokutoja mie en ole. Sukat mie ossaan kutoa ja siinä se. Saatan kutoa yhet tai kahet sukat talvessa ja sitten se tyrehtyy. Siihen se kutomisenpalo loppuu. Ehkäpä seuraavana syksynä tai keväänä se taas nostaa päätä: neuloosi.  

Tottakait mieki olen törmäny Anelmaisiin ja yhet tyttärelle semmoset kutonukki. Näissä sukissa hyödynnetty novitan sukkalehdestä Anelmaisten mallia. Tuo sukkalehti on kyllä hyvä. Siinä on hyvä joululahja idea vaikka alottelevalle kutojalle. Ohjeet on helpot ja mieki ymmärsin.

Valko riepuki jotunu oottahmaan emäntää lenkile.

Oli kyllä mahtava tunne saaha näinki työhläät sukat valmiiksi. Kyllä siinä minua hymmyilytti ja oli semmosta onnistumisen ja ylpeyen tunnetta vaikka nämät ei täydelliset olekkaan. Mietin mie silti, että kehtaankohan mie näitä lahjaksi antaa niinko hävettäs ko nämä ei olekkaan ihan täyelliset. Mie päätin, että annampa kuitenki. Nämä onki enämpi rakkaella kuottu. 

PANNUKAKKUJA AMERIKAN MALLIIN

Amerikkalaisissa elokuvissa hyvä äiti paistaa lapsille arki aamuisin pannukakkuja. Oi, että ne onki näyttäny hyvältä. Kyllä mie monesti katoin, että nuita häätys joskus tehä. Myllyn parhaan sivuilta bongasin tämän hyvän amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen, josta on tullut ajan saatossa yksi luotto reseptini. Tässäpä osoite alkuperäiseen ohjeeseen: (https://www.myllynparas.fi/reseptit/amerikkalaiset-pannukakut) Häätyy näköhjään opetella tuo nettisivun laittaminen tänne niin, että sinne pääsee vain klikkaamalla tuota osoitetta.

Kläpikki pyytää joskus tekehmään paksuja lättyjä ja ne on näitä.

Näillä pannukakuilla saa myrtyneemmänkin lapsen suupielet ylöspäin. Kouluaamuina mie en rupea  vässäähmään näitä. Se on hyvä, että saa kläpit koulutiele ajoissa.  

Tässäpä ihana aamupala vaikka viikonlopun aamuihin. Taikinasta ko jättäs vaniljan pois niin voi hyvin kokeilla täytteeksi jotakin suolaista.

Minun pannukakut ei ole tasasen pyöreitä, mutta hyvin on kelvanu pienille ja isommillekki syöjille. Kotitekosta ja rosoista on minun kädenjälki. 

Tässäpä ohjetta

AMERIKKALAISET PANNUKAKUT 

3 kananmunaa

2 rkl fariinisokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1/2 tl suolaa

2 - 3 dl maitoa

2 dl kermaviiliä tai piimää ( mie laitoin turkin jugua ja hyvin passas)

1/2 dl öljyä tai voita ( laitoin 50g voita)

Sulata voi

Vatkaa kanamunat ja fariinisokeri vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivataineet. Mie sekotin myös rasvan ja turkkilaisen jugurtin keskenään. 

Sitten vaahdon sekaan lisätään vuorotellen kuivataineet ja rasva-jogurttieseos.

Valmis taikina on aika tuhtia, kuten kuvassa näkyy.  

Paistellaan miedolla lämmöllä. Tässä ei kannata hosuta hiljalleen paistuvat. Yllättävän kauan menee paistaessa, mutta vaiva kannattaa. Toki, jos omistaa pienen pienen lettu- tai blinipannun voi paistella niillä, niin saapi sievemmän ja tasasemman mallisia.

Me laitoima pääle suklaalevitettä. Lapsi ois halunnu nutellaa, mutta pähkinäallergian vuoksi ostettiin suklaalevitettä. Onneksi allergia ei ole vakva, koska tässäkin purkissa oli jonkin verran hasselpähkinää. Sieti onneksi hyvin. Pakkasesta kaivoima myös kermavaahon mitä oli jääny täytekakuista yli. Suloisen makeaa sunnuntaita. 

VALKO

VALKO

Tässä on Valko. Näissä kuvissa valko on pieni pentunen. Valko muutti meille parisen vuotta sitten. 

Valkon kanssa lenkkeillään, leikitään, käyhän mettälenkillä. Valko on pääosin kotikoira. Hulinaa ja huisketta on talossa ollut ennen ja sen jälkeen koiran. Aika moni sano, että hullukos sie olet ko tähän saumaan vielä koiran otat. Ruuhakvuet ja koiranki vielä otat itele riesaksi. Riesaa ja iloa niinhän niistä monista muistaki asioista pakkaa olehmaan. Ehkäpä mie olenki vähän hullu, mutta minumpa on elämä. Kyllä tykkään ihana omintakkeinen koira. Omia haaveita ja unelmia häätyy välilä totteuttaa, vaikka ne joskus lissäävät työtä. Elämä täyttyy hienoista asioista ja haaveitten toteutuminen on ihanaa. 

Yksi lapsista ei herää aamulla ellei koira käy herättämässä ja sanoipa lapsi kerran ollessaan kipeä, että se hoitaa minua. Koira myös ilahduttaa lapsia silloin, kun on pienen mieli maassa. Valkon elämästä kirjottelen tänne blogiin aina välillä. Hauskaa viikonloppua taijampa lähteä valkon kanssa koululaisia vastaan.

 

MERIPOJANLAATIKKO

MERIMIESPATA, JAUHELIHALAATIKKO, MERIPOJANPATA

Mie tykkään tehä ruokaa ja lähinnä tullee kokattua perheelle ns. tavallista kotiruokaa. Yhele ei saa olla mausteita, yks ei syö kasviksia, toinen ei syö sipulia, kolmas ei syö juuri mittään mitä tarjotaan. Aina on joku jollu ruoka ei kelpaa. Tässä on kuitenki yksi ruoka mikä kelpasi ainaki yhdelle lapselle eli jauhelihalaatikko.

Jauheliha taipuu kyllä moneen ruokaan, lisukkeeseen, piirakkaan, pitsaan ja vaikka mihin. Se on ainaki meän jääkaapin / pakasteen luotto raaka-aine. Jauheliha tirisee paistinpannulla ainakin kerran viikossa. Nyt syksyn myötä huomaan, että monet perinteiset kotiruoat nostavat päätään kesän jäljiltä. Tämän perus jauhelihalaatikon raaka-aineet löytyy ainaki meilä melkeimpä vakiona kaapista. 

MERIPOJANLAATIKKO ELI JAUHELIHALAATIKKO

2 sipulia

10 pottua 

2 porkkanaa

400 g rasia jauhelihhaa

7,5 dl lihalientä

sulatejuustoa 

* Kuori, leikkaa sipuli viipaleiksi. Isot sipuliviipaleet on helppo nostaa ronkelimmanki syöjän lautaselle syrjään. Paista sipulit pannulla niin, että sipuli pehmenee ja saa hiukan väriä pintaan. Siirrä sipuli toiseen astiaan ootteleen.

* Ruskista jauheliha kunnolla ja mausta oman maun mukaan. Suolaa ei kannata lisätä ( lihalimessä sitä kyllä löytyy). Samaan aikaan kuori potut ja porkkanat. Viipaloi perunat kulhoon ja perunoihin lisäsin persiljaa. 

* Öljyä vuoka ja lado pohjalle n.2/3 osa perunaviipaleista, perunana päälle porkkanat, sitten jauheliha ja paistettu sipuli. Sipulin päälle tuorejuustonokareita ihan oman maun mukaan. Lopuksi vielä loput perunat ja lihaliemi.

Laatikko uuniin. Uunin lämpötila saa olla aluksi 225* noin 30 min. Tunnin paistoin jälkeen laskin uuninlämpöä 180 - 200* asteeseen annoin olla noin tunnin vielä. Mie tykkään ite, että tämmönen laatikko saapi olla aika rapsakka pinnalta eli väriä saapii olla niin, että perunat on kullanruskeita ehkä jopa yhtä astetta tummempia.

Tässäpä mainio kotiruoka. Meilä yksi ilmoitti tämän olevan hänen lempiruokaa. Jes kerranki lykästi. Tästä riitti hyvin viidelle ja jäi vielä kotijoukoille lämmitettävää seuraavalle päivälle. Hyvin maistuu ja kohtapa melkein paranee lämmittäessä.

PITÄISKÖ, TEKISINKÖ 

Moni asia vaatii pitkän aikomisen jotenkin kyllästyttää itessä semmonen piirre, että tulee vain aijottua ja aloittamisen alkaminen on haasteellista. Työttömänä huomaan passivoituvani ja jotenkin asioiden alkaminen vaatii kovasti voimia ja pönkittämistä, että pääsee alkuun. Kyllä asioitten lykkääminen on helppoa. Lasten vaatteita olen yrittäny myydä facebookin kirppareilla ja eihän ne sielä ole kaupaksi käyny. Tuskastuttava on odotella vaatenysäkkät nurkissä ja odotella,jos joku ilmottaa halua ostaa vaatteet. Monen aikomisen ja meinaamisen jälkeen minä tein sen veinki vaatteet paikalliseen hyvänteväisyys järjestölle pois nurkista. 

Päätin, että nyt on se hetki: Kassit peräkonttiin ja menoksi. Oli yllättävän helppoa eikä maksanu, kun vaivan ja alkamisen. Itelä jäi mieleen kutkuttamaan ajatus voisinko minäkin? Voisinko minäkin olla hyväntekijä ja vapaaehtoinen. Työttömänä elämän sisältö on varsin laihaa. Miksipä minä en kantaisia omaa kortta kekoon ja voisin olla mukana tuottamassa hyvää mieltä ja samalla saisin itselle sisältöä elämään.

Nyt on aika muuttaa omaa ajattelutapaa. Se, että aikoo ja miettii, että pitäskö, meinaisko vai tekisinki. Nyt peba ylös sohvalta on viikko siivouksen aika sitäkin olen tässä lykännyt koko aamupäivän.  

Sinne meni toivottavasti jollekin menee tarpeeseen.

MUSTIKKAPIIRAKKA

Mustikkamurupiirakkaa

Perjantaina siivotaan ja sitten sotketaan. Usein perjantaina on viikkosiivouksen aika. Kun koti on oorningissa niin sitten alkaakin jauhopeukaloa kutkuttaan.

Mustikkamurupiirakan leipominen on ollut mielessä jo tovin, joten nyt olikin jo korkea aika ilahduttaa jälkikasvua makealla marjapiirakalla. Mustikoita ei tarvinnut metsään asti lähteä poimimaan, vaan pakasteen kätköistä löytyi sopivasti vielä viime vuoden satoa.

Tämä piirakka on kyllä nopea tehdä lyhyelläkin varoajalla. Tällä ohjeella tulee yksi uunipellillinen. Piirakka ei ole mitenkään kovin korkea. Mikäli mieli tekee korkeampaa piirakkaa voihan ohjetta hiukan suurentaa vaikka yhden kananmunan verran.

MUSTIKKAMURUPIIRAKKA

200 g sulaa voita

3 dl sokeria

6 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 rkl leivinjauhetta

1 rkl vaniljasokeria

3 munaa 

2 dl maitoa

Päälle mustikoita ja muutama mansikka.

Uuni lämpenemään 200* 

Kuivataineet sekoitetaan keskenään ja lisätään juokseva voi. Seoksen tulee olla hienoa murumaista. Tässä vaiheessa otetaan n. 3 dl muruseosta syrjään ja sekoitetaan loppuosaan kanamunat ja maito. Taikina leivinpellille. Päälle ripotellaan mustikat sekä mansikat ja lopuksi syrjään laitettu muruseos riopotellaan marjojen päälle.

Piirakkaa paistellaan 15 - 20 minuuttia. 

 

Valmiin piirakan kanssa maistuu hyvin perinteinen kylmä vaniljajäätelö.

BLOGIN ALOTUS TEKSTI

VALKON VALON LUOMISEN MIETTEITÄ

Mie olen kyllä miettiny tätä blogin alottamista aika monesti.Joskus mie olen sen perustanukki, mutta siihen se on jäänyt. Itelä ainakin rohkeus ja uskallus on pettänyt ja pelko siitä, että mie en ossaa ja se, että mitä jos mie mokkaan.

Mielessä on pyöriny monta kysymystä ennen blogin perustamista.
Mitä jos? En mie uskalla, jospa sittenki kerran jo ehkä se on tullut tehtyä mutta. Mitähän muut aattellee? Pitävä varhmaan pöljänä. Ossaankhaan mie? Monta kysymystä ja ajatusta ja tovin. Jokhaan nyt? Jovain mie kokkeilen mitä tästä hommasta tullee.  Joskus on ylitettävä itsensä ja tehtävä jotakin mikä vähän jännittää ja pelottaa. Oma blogi omat jutut. Katotaan mitä tänne saan aikaiseksi.